Paloturvallisuuden perusteet. Osa 1: Rakennusten paloturvallisuus, paloluokat ja palonhavaitsemismenetelmät
- Theme
- System personalisation
- Reading time
- 7:00
- Julkaistu
- By
- FläktGroup
Rakennusten paloturvallisuudessa on ensisijaisesti kyse ihmishenkien suojelemisesta, mutta myös taloudellisten menetysten ja rakennukselle aiheutuvien vahinkojen rajoittamisesta. Palon leviämisen estäminen materiaalien ja palopeltien avulla on tässä keskeisessä roolissa. Tehokkaan palontorjunnan kannalta ratkaisevaa on paitsi lämpötilan nousun, mutta myös savun varhainen havaitseminen.
Paloturvallisuuden käsite
Rakennusten paloturvallisuusjärjestelmiä suunniteltaessa on huomioitava kaksi keskeistä tavoitetta. Ensisijaisesti pyritään minimoimaan henkilövahingot tulipalon sattuessa varmistamalla, että rakennuksessa olevat ihmiset voivat poistua turvallisesti ja että myös pelastushenkilöstön työskentelyolosuhteet ovat turvalliset. Toinen tärkeä tavoite on taloudellisten menetysten rajoittaminen minimoimalla rakennuksen vahingot ja rajoittamalla palon leviämistä viereisiin kiinteistöihin.
Paloturvallisuusmenetelmät
Rakennusten paloturvallisuutta voidaan parantaa useilla eri keinoilla, jotka voidaan yleisesti jakaa kahteen pääryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu palon ja savun varhainen havaitseminen sekä niiden muodostumisen ehkäisy. Toiseen ryhmään kuuluvat savun hallinta ja poisto sekä palopeltien käyttö, joiden avulla voidaan luoda savuttomia poistumisreittejä ja estää palon ja savun leviäminen rakennuksen muihin osiin.
Varhaisen havaitsemisen ja ennaltaehkäisyn menetelmiä voivat olla automaattiset palohälyttimet, jotka mahdollistavat varhaisen havaitsemisen, sekä vesisprinkleri- tai vesisumujärjestelmät, joilla palo voidaan pysäyttää jo sen alkuvaiheessa.
Palopellit auttavat jakamaan rakennuksen useisiin palokennoihin, joiden tarkoituksena on estää palon ja savun leviäminen. Jokaisella palokennon rajapinnalla – olipa kyseessä seinä, katto, ovi tai palopelti – on paloluokiteltu rakenne. (Tähän palataan tarkemmin myöhemmin.)
Rakennuksen savunhallintaa toteutetaan hallitsemalla savun liikettä ilmanvaihtojärjestelmän avulla. Tässä keskeisessä roolissa ovat savunpoistopuhaltimet ja paineilmapuhaltimet. Savunpoistopuhaltimet voivat olla osa joko automaattista tai manuaalista järjestelmää, jolla savua ohjataan pois palavasta tilasta. Paineistusjärjestelmiä puolestaan käytetään savuttomien poistumisreittien varmistamiseen. Tavallisesti puhallin toimii teholla, jolla saavutetaan noin 50 Pa:n ylipaine.
Savunpoistojärjestelmissä yhdistetään usein savunpoistopellit ja savunpoistokanavat. Palopeltejä käytetään puolestaan estämään sekä palon että savun leviäminen rakennuksen muihin osiin.
Paloluokat - tulipalon leviämisen estäminen
Talonrakennuksessa seinärakenteet luokitellaan paloteknisesti kolmeen pääluokkaan: R-, E- ja I-luokkaan. R-luokka viittaa rakenteen kantavuuteen tulipalon aikana, kun taas E- ja I-luokat liittyvät palosuojausominaisuuksiin. E-luokka tarkoittaa tiiviyttä, eli se estää liekkien ja savun leviämisen rakenteen läpi. I-luokka puolestaan kuvaa lämmöneristystä – eli kykyä estää palon aiheuttaman lämmön siirtyminen rakenteen toiselle puolelle.
Palon havaitsemismenetelmät
Palon varhainen havaitseminen on keskeinen tekijä palopeltien toiminnassa, sillä pellit sulkeutuvat yleensä havaitessaan savua tai lämpötilan nousua.
Perinteisesti palopellit on varustettu lämpötila-anturilla, joka laukaisee mekaanisen sulkumekanismin, kun ilman lämpötila pellin kohdalla nousee noin 70 °C:een. Tämä toiminto ei vaadi sähköä, vaan perustuu jousimekanismiin.
Nykyisin tiedetään, että savu ilmestyy yleensä huomattavasti ennen merkittävää lämpötilan nousua. Tästä syystä savuilmaisimet ovat yleistyneet, ja niitä käytetään usein yhdessä lämpötila-antureiden kanssa.
Tällaisessa järjestelmässä savuhiukkaset kulkevat ilmaisimen läpi ja laukaisevat ohjausjärjestelmän, joka katkaisee virransyötön luukun toimilaitteelta. Tällöin pelti sulkeutuu, ilman, että sähköä tarvitaan sulkemiseen.
Koska savu voidaan havaita selvästi aiemmin kuin korkea lämpötila, savunilmaisujärjestelmät mahdollistavat nopeamman reagoinnin ja palontorjuntatoimien käynnistämisen aikaisemmin kuin pelkkään lämpötilan nousuun perustuvat ratkaisut.
Kuva 1 osoittaa, miten suuri ero tällä voi olla. 
Kuva 1: Kaavio siitä, miten tulipalon yleensä etenee
Vihreä alue kuvaa ajanjaksoa välittömästi tulipalon syttymisen jälkeen. Tässä vaiheessa lämpötila ei ole noussut, mutta savua on. Palopelti, jossa on savun tunnistus, havaitsee tämän ja sulkeutuu välittömästi.
Sen sijaan järjestelmä, joka perustuu pelkkiin lämpötila-antureihin, reagoi vasta niin sanotussa leimahdusvaiheessa – keltaisella merkitty ajanjakso – jolloin lämpötila nousee nopeasti. Tällöin palopellit sulkeutuvat vasta myöhemmin, ja savua on ehtinyt mahdollisesti levitä ilmanvaihtokanavien kautta rakennuksen muihin osiin.
Tämän vuoksi voidaan todeta, että ainoastaan moottoroidut palopellit, jotka on yhdistetty savunilmaisimiin, tarjoavat tehokkaan suojan sekä savulta että tulelta.